Ryhmä tarvitsee ohjaajaa

ihmiset-auringonlasku.jpg

Ryhmä on monitahoinen käsite. Ryhmä on enemmän kuin kaksi ihmistä, joilla on jokin yhteinen mielenkiinnon kohde, tehtävä tai tarkoitus. Työryhmällä tarkoitamme yleensä tietyn tehtävän suorittamiseksi koottua ihmisten joukkoa.

Tiimistä puhutaan silloin, kun korostetaan ryhmän yhteisvastuuta tehtävästä. Moniammatillisessa ryhmässä on toisiaan täydentäviä osaamisia, jotka pitäisi saada yhteiseen käyttöön. Yhteisöstä puhumme silloin, kun yhteiseen päämäärään pyrkivä joukko sopii yhdessä keskenään organisoitumisestaan ja tavoistaan toteuttaa sovittua tehtävää. Verkosto on vielä selkeämmin sopimuksenvarainen yhteenliittymä, ilman hierarkkista määräysvaltaa toisiin toimijoihin. Organisaatiolla tarkoitetaan arkipuheessa rakennetta ja kaaviota, johon sen jäsenet on sijoitettu.

Ryhmä, työryhmä, tiimi, yhteisö, organisaatio ja verkosto ovat kaikki ihmisten välisten suhteiden verkkoja, joissa asiat hoituvat tai jäävät hoitumatta.

Kaikki inhimillinen tapahtuu ihmisten välissä, ihmisten kesken. Käytimmepä ihmisten joukoista mitä nimikkeitä tahansa, ne koostuvat ihmisistä, heidän välisistä suhteistaan ja suhteissa rakentuvasta yhteistyöstä. Yhteistyö edellyttää luottamusta, jotta ajatuksiaan ja kokemuksiaan pystyy jakamaan toisten kanssa. Se perustuu vastavuoroisuuteen, jossa jokainen antaa ja saa yhteistyöstä jotain siitä kaipaamaansa.

Käsitteistä puhuminen tuntuu turhalta saivartelulta – siihen saakka kunnes törmäämme arjessa näitten erilaisten mielikuvien synnyttämiin ristiriitoihin. Silloin on tärkeää päästä keskustelemaan yhdessä siitä, mitä itse kukin näillä tarkoittaa. Suurimmat pettymykset kaikissa yhteistyökuvioissa syntyvät siitä, että omat tarpeet ja odotukset, joita ryhmittymän toiminnalle on asettanut, eivät ole toteutuneet. Petymme odotuksiimme, joita emme ole osanneet tai rohjenneet pukea sanoiksi, kun olemme yhteistyöhön ryhtyneet. Jos hallitsisimme tämän taidon paremmin, saisimme parempia tuloksia yhteistyöhankkeissamme.

Ihmisen toimintaa ohjaa hänen mielessään oleva käsitys asioista. Se miten näen ryhmän, mitä siltä odotan, miten uskon voivani siinä vaikuttaa, mihin uskaltaudun siinä mukaan ja millä tavalla siinä toimin, vaikuttaa ratkaisevalla tavalla siihen mitä ryhmästä voi tulla ja miten se voi tehtävänsä toteuttaa. Ryhmässä kohtaa aina kovin moninainen näkemysten, odotusten ja suhtautumistapojen kirjo. Ryhmässä on aina yhtä monta näkemystä kuin on jäsentäkin. Yhteinen suunta ei löydy ellei näistä päästä puhumaan. Lisäksi ympäristö ruokkii ilmapiirillään ja rakenteillaan omanlaistaan tapaa toimia yhdessä. Yksilöllisiä suorituksia palkitsevassa ympäristössä ei ole helppoa päästä innostavaan yhteistyöhön.

Jotta saisimme ryhmän kuin ryhmän toimimaan yhteisen tavoitteen suuntaan, on panostettava yhteisen todellisuuden luomiseen työskentelyn perustaksi. Näkemyksemme ja työtapamme kohtaavat ja voivat yhdistyä vasta kun avaamme ja jaamme erilaisia näkemyksiä keskenämme. Ryhmän ohjaajan tai johtajan ensisijainen tehtävä on saada ryhmä yhteisen tehtävän äärelle antamaan tietonsa ja taitonsa yhteiseen käyttöön. Vapaana vellovalle keskustelulle on harvoin niin paljon aikaa, että siitä hioutuisi yhteinen näkemys. Erilaiset kaikkien ajatukset mukaan saavat, innostavat työmenetelmät ovat ohjaajan välttämätöntä osaamista.

Yhteistyö on parhaimmillaan yhteistä ajattelua ja se onnistuu vasta riittävän turvallisessa ilmapiirissä. Ryhmän ohjaajan tai johtajan tehtävässä painopisteen tulisikin olla ryhmän toimintakyvyn rakentamisessa ja ylläpitämisessä.

Vuorovaikutusta ja yhteistyötä on ohjattava. Yhdessä on opittava kuuntelemaan, kysymään, tarkistamaan kuulemaansa, arvostamaan ja hyväksymään erilaisia näkökulmia ja hiomaan niistä yhteistä näkemystä. Ohjaajan taito tarttua vuorovaikutuksen häiriöihin ja ohjata rakentavimmille vesille on tuloksellisen ryhmätyöskentelyn edellytys. Työ edellyttää ihmisen mielen toimintaan ja tuon tiedon käyttöönottoon ohjaustehtävässä. Yhteistyö sujuu kun kenenkään ei tarvitse olla puolustusasetelmissa suhteessa kehenkään toiseen.

Suhteet toisiin ihmisiin rakentuvat kunkin oman kokemushistorian pohjalle. Olemme oppineet meille tärkeiden ihmisten mallista ja ympäristömme toiminnasta huomaamattamme omat suhtautumistapamme ja asenteemme. Lähestymistapamme eivät ole kaikissa tilanteissa rakentavia.

Jokainen tipahtaa aika ajoin menettelytapoihin, jotka eivät ole kypsän aikuismaisia. Näissä hetkissä tarvitaan ymmärrystä ja keskinäistä tukea.

Kasvojensa menettäminen koskettaa jokaista, silloin tarvitsemme tukea ja rohkaisua, mutta myös keinovalikoimaa päästä tilanteista eteenpäin.

Birgitta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s